Tutkimus todistaa, että polina johtuu useista tekijöistä, joiden kaikkien täytyy toteutua, jotta aukko syntyy. Minä tahansa vuonna voi olla useampi tekijä olemassa, mutta jos näitä ei esiinny yhtä aikaa, ei synny polinaa, sanoi raportin tekijöihin kuuluva meritieteen professori Stephen Riser Washingtonin yliopistosta.
研究によれば、ポリニヤは多くの要因によって起こり、その全てが実現した結果として穴が生じることが証明されている。どの年にも多くの要因があり得るが、それらが一度に起こらなければポリニヤは生じない。レポートの著者の一人であるワシントン大学の Stephen Riser 海洋学教授はそのように述べた。
Tuulet ja suolainen vesi eivät kuitenkaan yksin selitä, miksi polina ilmaantuu aina samaan kohtaan.
Siihen löytyi selitys Weddellinmeren pohjan muodosta. Polina kehittyy merenalaisen vuoren, Maud Risen kohdalle, koska sen rinteet auttavat lämpimämmän veden nousua sulattamaan merijäätä. Tutkimusraportti julkaistiin Nature-lehdessä maanantaina.
Merinorsut ovat hyödyllisiä, koska ne sukeltavat tiheästi syvälle, noin 600 metrin syvyyteen. Jopa kahden kilometrin syvyydessä on sukeltanut merinorsuja.
Mittaukset paljastivat, että Weddellinmeressä oli polinan aikoihin epätavallisen suolaista merivettä ja rajuja myrskytuulia, jotka nostivat pintaan lämpimämpää vettä. Nämä tekijät vaihtelevat, minkä vuoksi polinaa ei esiinny joka vuosi.
Washingtonin yliopiston tutkijat alkoivat kerätä tietoa polinasta satelliittikuvista, sääasemilta, kelluvista sensoreista – ja merinorsujen sensoreista.
Hyväksi käytettiin merinorsuja, kookkaita hylkeiden heimoon kuuluvia merieläimiä, jotka kasvavat jopa viiden metrin pituisiksi ja 2 400 kilogramman painoisiksi. Niiden päähän liimattiin sensori, joka lähti itsestään pois muutamassa kuukaudessa, viimeistään karvanlähdön aikaan.